Kukkia ja Kapinaa

Keittiön ikkunasta näkyy vain heikko katulampun valo keskellä pimeyttä, kun hääräilen aamupalan kimpussa. Olen syönyt viime aikoina paljon kasvistäytteisiä leipiä ja paistettuja kananmunia, ja kaipaan vaihtelua, joten tänä aamuna on luvassa raejuustopannaria. Proteiinipitoinen tuote astui elämääni vain vajaa pari viikkoa sitten, mutta siitä on tullut nopeasti luonteva osa jokapäiväistä ruokavaliotani. Netistä löytämäni ohje neuvoo hurauttamaan ainekset sekaisin tehosekoittimessa. Vilkaisen kelloa, joka ei ole vielä edes kuuden, ja tartun sauvasekoittimeen. Hiljaisin surautuksin saan taikinan tasaiseksi ja kaadan seoksen pikkuvuokaan. Odotellessani pannarin kypsymistä siistin vähän keittiötä ja täytän tiskikoneen. Touhuamisen lomassa katseeni osuu pöydällä odottavaan kirjaan, jonka kaivoin kaapista esiin aamulukemiseksi. Magneettinen kirjanmerkki pilkottaa alkusivujen välissä. Sain Vincent van Goghin elämänkerran luettua edeltävänä aamuna loppuun, joten ajattelin tarttua aikaisemmin kes...

  Kun piirrän tai animoin tietokoneen äärellä, toisella näytölläni on lähes poikkeuksetta jotain meneillään: Spotifyn vaaleaksi tuunattu etusivu, kauhupeliä käsittelevä keskusteluvideo tai ehkä arkielämästä kertova animoitu vlogi. Hiljattain katselin piirtelyni lomassa japanilaisia puhelimia ja niitä ympäröivää kulttuuria käsittelevän videon . Infopläjäys oli niin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, että katsoin sen lopulta vielä illalla uudelleen kumppanini kanssa sohvalle käpertyneenä. Videon herättämät ajatukset eivät kuitenkaan olleet ensimmäisiä laatuaan, vaan jo pidempään mieleni perukoilla ajelehtineita pohdintoja, jotka nousivat nyt jälleen takaisin pinnalle. Videolla näkyi simpukkapuhelimia, joissa oli fyysinen näppäimistö ja rajattu käyttökokemus, ja se vetosi minuun. Vaikka olin tullut pitkälle niistä ajoista, kun saatoin selata Twitteriä sängyssä aamulla tunnin ennen jalkeille nousua, sosiaalinen media oli edelleen puhelimessani läsnä. Nyt halusin luopua siitä koko...

  Olen päivittänyt blogia viimeksi huhtikuussa, yli neljä kuukautta sitten. Blogitekstiluonnoksia löytyy Bloggerista useampikin kappale - on reissukuulumisia, päänsisäisiä keskusteluja, nostalgisointia. Mutta ne kaikki ovat jääneet lopulta keräämään digitaalista pölyä. Mitä pidempään on kulunut, sen vaikeammaksi on käynyt herättää uinuva blogi uudelleen. Kuulumisia kertyy, ja aiemmin tärkeältä tuntuneet asiat vaihtuvat tällä hetkellä tärkeiltä tuntuviin asioihin. Yhtäkkiä tuntuu olevan liian myöhäistä kuvailla enää kevään reissua Saimaaseen tai alkukesän fiiliksiä, kun syksy koputtaa jo ovella - ketä ne nyt enää kiinnostavat? Joten mistä aloittaa kirjoittaminen uudelleen, kun aikaa on vierähtänyt kuukausitolkulla? Nähkääs, katsoin hetki sitten YouTubessa videota, jossa kehotettiin palauttamaan vuoden puolivälissä mieleen alkuvuonna asetetut tavoitteet ja tarkastelemaan, miten ne ovat toteutuneet - tai jos eivät ole, niin miksi? Aloin miettiä vuoden 2024 alkupuoliskoa. Olen kä...

  On maaliskuun 18. päivä. Tyypillisin aika lähettää hakemus työttömyyskassaan lienee kuun vaihteessa, mutta minun hakemusjaksoni alku osuu tälle päivälle. Syksyn työvoimakoulutuksen jälkeen tukiasiani ovat olleet pahasti rempallaan, ja olin vuodenvaihteessa 2,5 kuukautta ilman mitään tukia, ensin työttömyyskassan huollon ja sitten TE-toimiston unohduksen vuoksi. Nyt tukiasiat ovat jo korjaantuneet, mutta hakupäivää ei voi siirtää, mikä on äärimmäisen epäkäytännöllistä laskujenmaksun kannalta. Vuoden 2024 ensimmäiset kuukaudet ovat vierähtäneet aivan tajuamatta. Olen stressannut rahanpuutetta ja hakenut töihin niihin pääsemättä. Uuden vuoden lupaukseni kirjoittaa kerran viikossa muistikirjaan petti jo ennen tammikuun loppua. Olen ollut pariin kertaan vähän niin kuin kipeänä mutten aivan - nytkin kurkku on vähän arka ja korvat rutisevat, mutta tauti ei vaan puhkea kunnolla. Eilen hajosi Tori.fistä kympillä ostettu pakastin. Periaatteeni on ollut olla ostamatta Tori.fistä mitään, kos...

7:02. Laitan piparminttuteetä hautumaan Transformers-mukiin, jonka logo muuttuu lämmön vaikutuksesta. Istahdan läppärin kanssa keittiönpöydän ääreen. On aika aloittaa haaste: aion päivittää blogia tunnin välein päivän ajan. Jotkut tekemisiäni kauemman aikaa seuranneet saattavat muistaa, että toteutin tällaisen haasteen jo ensimmäisessä, nyt jo bittiavaruuteen hävinneessä blogissani yli kymmenen vuotta sitten. En osaa sanoa, mistä sain tällaisen idean päähäni, mutta nautin haasteesta suunnattomasti jo silloin, ja se on yksi harvoista blogijulkaisuista 2010-luvun alulta, jotka muistan edelleen. Olin pyöritellyt ideaa haasteen toteuttamisesta uudelleen jo muutaman päivän ajan, kun heräsin tänään ennen viittä ja ajattelin, että tänään on se päivä. Kammettuani itseni ylös sängystä tartuin tablettiin ja aloin piirtämään kuvituskuvaa blogijulkaisua varten. Kun olimme syöneet aamiaisen - munakokkelia ja ruohosipulia paahtoleivän päällä - ja kumppanini lähti töihin, piirsin kuvan loppuun, ruok...

Kävin eilen ensimmäistä kertaa kunnon kävelyllä sen jälkeen, kun 2,5 kuukautta kestänyt työvoimakoulutukseni päättyi ja sain tietää, etten voisi opiskella itselleni uutta ammattia. Ensimmäiset puolitoista viikkoa työttömyyttäni ovat kuluneet puhtaasti kotona voimia keräillessä. Koska puolisoni joululoma alkoi samaan aikaan työttömyyteni kanssa, päivämme ovat kuluneet pääasiassa yhteisen tekemisen parissa; olemme katselleet Pokémonin ensimmäistä kautta japaninkielisenä, pelanneet videopelejä, tehneet ruokaa ja yleisesti ottaen vain nauttineet mukavasta, rauhallisesta arjesta. Puolisoni oli yrittänyt houkutella minua kävelylle jo pariin otteeseen, mutten ollut kokenut voimavarojeni riittävän moiseen reippailuun. Eilen kuitenkin koitti viimein se hetki, kun sain tarpeekseni sisällä nyhjöttämisestä. Olimme pelanneet monta tuntia seikkailupeliä Mystery Case Files: Return to Ravenhearst , eli kolmatta peliä Mystery Case Files- pelisarjan Ravenhearst-trilogiasta. Peli vaikutti siltä, kuin se ...

Kello on 8:05. Minulla olisi vielä vajaa puoli tuntia aikaa aloittaa olohuoneen ja keittiön siivous, mutta istun edelleen sohvalla kannettavan tietokoneeni kanssa. En kehtaa nousta, sillä kissa nukkuu suloisesti puoliksi päälläni, täyttäen sen vähäisen tilan mitä läppäriltä syliini jää. Ihana lämmin pieni pörröinen söpöliini, eihän tuon unta voi häiritä. Vaikka tietokone on aivan nenäni edessä, luen silti tottuneesti Ylen uutiset puhelimeltani. Ohitan sotaan ja Venäjään liittyvät otsikot jälleen kerran, sillä koen, etten jaksa juuri nyt satsata henkisiä voimavarojani niiden ajattelemiseen. Tiedän, että asiat ovat hirveällä tolalla, ja se riittää minulle. Silmäilen läpi jutun kodin tuholaisista. Kylpyhuoneessamme on näkynyt muutamia sokeritoukkia, jotka pääsevät tulemaan asuntoomme suoraan katutasolta. Aina kun alkaa sataa kuivan kauden jälkeen, muutama kusipaska, kuten niitä rakastavasti kutsun, hakeutuu meille sisälle pakoon märkää ja kylmää. Onneksi olemme saaneet pidettyä tilanteen ...

  En nukkunut viime yönä hirveän hyvin. Jostain syystä eilen illalla oikea silmäni alkoi vuotaa runsaasti, ja heräilin yöllä vähän väliä siihen, kun kyynelet valuivat naamaa pitkin tyynylle. Aamulla silmä oli punertava, enkä meinannut saada sitä auki. Nyt on iltapäivä, ja silmä on palautunut jo melkein ennalleen. Ihmeellisiä ihmiskehon oikkuja. Olen kapinallinen, sillä kirjoitan tätä työaikana. Tällä hetkellä ainoa työhön viittaava asia tietokoneeni näytöllä on välilehdellä auki oleva sähköpostini, jota päivystän uusien viestien varalta. Kävin nelisen tuntia työssäoppimispaikassani, minkä jälkeen lähdin kotiin pitämään ruokatunnin ja suorittamaan loppupäivän etänä. Oikeasti en halua olla kapinallinen - olen vain väsynyt. Ajatus ei kulje niin hyvin, että jaksaisin keskittyä kunnolla työtehtäviin. Onneksi päädyin työssäoppimaan paikassa, jossa ihmiset ovat ymmärtäväisiä eivätkä odota minulta palkkaa saavan työntekijän panosta. Olen silti tehnyt oma-aloitteisesti enemmän kuin harjoitt...

  Vilkaisen kelloa läppärin näytön alakulmassa. Vieraiden tuloon on enää pari tuntia, enkä ole vieläkään suorittanut vierassiivousta - käsipyyhkeen vaihtoa, pintojen pyyhkimistä, astioiden pesua, käsienpesualtaan putsaamista pölystä ja kissankarvoista. En usko, että heitä oikeasti kiinnostaa, näkyykö kodissamme asumisen jälkiä, mutta minun on helpompi olla, kun tiedän, että meillä on siistiä vieraiden tullessa. Se on vähän niin kuin tapani osoittaa, että olen ajatellut heidän tuloaan ja he ovat tervetulleita. Mutta tämä saamarin blogi. En tiedä, mitä Google on ajatellut rakentaessaan Bloggeria. Oikeastaan Google ei ole tainnut ajatella koko blogipalvelua hetkeen, koska viimeisin Bloggerin virallinen uutispostaus on kolmen vuoden takaa. Tekniikka on kehittynyt ja käyttöliittymä vanhentunut, ja se näkyy raivostuttavalla tavalla. Osa teemoista ei toimi. Eurooppalaisen päivämäärän (eli päivä-kuukausi-vuosi) ilmaisuvaihtoehdot ovat todella rajalliset, eikä niitä voi korvata itse H...