Tekstit

Kahdentoista vuoden odotus

Kuva
Keittiön ikkunasta näkyy vain heikko katulampun valo keskellä pimeyttä, kun hääräilen aamupalan kimpussa. Olen syönyt viime aikoina paljon kasvistäytteisiä leipiä ja paistettuja kananmunia, ja kaipaan vaihtelua, joten tänä aamuna on luvassa raejuustopannaria. Proteiinipitoinen tuote astui elämääni vain vajaa pari viikkoa sitten, mutta siitä on tullut nopeasti luonteva osa jokapäiväistä ruokavaliotani. Netistä löytämäni ohje neuvoo hurauttamaan ainekset sekaisin tehosekoittimessa. Vilkaisen kelloa, joka ei ole vielä edes kuuden, ja tartun sauvasekoittimeen. Hiljaisin surautuksin saan taikinan tasaiseksi ja kaadan seoksen pikkuvuokaan. Odotellessani pannarin kypsymistä siistin vähän keittiötä ja täytän tiskikoneen. Touhuamisen lomassa katseeni osuu pöydällä odottavaan kirjaan, jonka kaivoin kaapista esiin aamulukemiseksi. Magneettinen kirjanmerkki pilkottaa alkusivujen välissä. Sain Vincent van Goghin elämänkerran luettua edeltävänä aamuna loppuun, joten ajattelin tarttua aikaisemmin kes...

Tyhmä puhelin

Kuva
  Kun piirrän tai animoin tietokoneen äärellä, toisella näytölläni on lähes poikkeuksetta jotain meneillään: Spotifyn vaaleaksi tuunattu etusivu, kauhupeliä käsittelevä keskusteluvideo tai ehkä arkielämästä kertova animoitu vlogi. Hiljattain katselin piirtelyni lomassa japanilaisia puhelimia ja niitä ympäröivää kulttuuria käsittelevän videon . Infopläjäys oli niin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, että katsoin sen lopulta vielä illalla uudelleen kumppanini kanssa sohvalle käpertyneenä. Videon herättämät ajatukset eivät kuitenkaan olleet ensimmäisiä laatuaan, vaan jo pidempään mieleni perukoilla ajelehtineita pohdintoja, jotka nousivat nyt jälleen takaisin pinnalle. Videolla näkyi simpukkapuhelimia, joissa oli fyysinen näppäimistö ja rajattu käyttökokemus, ja se vetosi minuun. Vaikka olin tullut pitkälle niistä ajoista, kun saatoin selata Twitteriä sängyssä aamulla tunnin ennen jalkeille nousua, sosiaalinen media oli edelleen puhelimessani läsnä. Nyt halusin luopua siitä koko...

Tulevaisuudenmietteitä marraskuuaamuna

Kuva
Siirrän mainospinkan syrjään ja lasken läppärin pöydälle. Keittiössä kuuluu hiljainen kissojen maiskutus aamuruuan kimpussa sekä puhelimestani kantautuva Hatsune Mikun soinnikas ääni. Kirjoituskärpänen on puraissut taas, ja olen helpottunut siitä, että minulla on muutama tunti aikaa, ennen kuin kävelen läheisen yhdistyksen tiloihin jälleen päiväksi puuhastelemaan. Vaikka sopimuksessani lukee "työkokeilu", viisituntiset päiväni yhdistyksen palveluksessa eivät tunnu työltä. Itse asiassa en ole tehnyt lähes mitään niistä omaan alaani sopivista työtehtävistä, joita minut yhdeksän euron päiväpalkalla värväävä henkilö lupaili sopimusta laatiessa. Sen sijaan olen pessyt lattioita, kastellut kukkia ja pyöritellyt peukaloita. Jostain syystä en ole yllättynyt. Toisinaan saan itseni kiinni miettimästä, että jos olisin alkanut opiskella itselleni uutta ammattia, ensimmäinen opintovuoteni olisi kohta takana. Syksy on vierinyt eteenpäin viikko viikolta omalla painollaan. Elokuussa perheese...

Menneen kaipuu

Kuva
Mitä on nostalgia? Vaikkei osaisi selittää nostalgian merkitystä, sanana se lienee kaikille tuttu. Nostalgia muodostuu kahdesta kreikankielen sanasta: nostos , kotiinpaluu, ja algos , tuskallinen. Aikanaan nostalgialla tarkoitettiin koti-ikävää, mutta nykyään sillä on paljon laajempi merkitys. Se on menneen ajanjakson tai asioiden ikävää - kaipuuta johonkin, johon ei voi palata. Minulle nostalgia on sydämeni kammiossa lepäävän kummituksen huhuilua. Se on kummituksen kaipuuta aikaan, jolloin se teki kodin sydämeeni. Se esittää vaikeroiden rakkauslauluja menneestä. Niin kuin rakkauslaulut, menneet ajatkaan eivät ehkä ole täysin totta. Mutta silti ne vetoavat minuun. En raaski sulkea niiltä korviani; en saata häätää kummitusta sydämestäni. En kaipaa vanhoja hyviä aikoja, koska sellaisia ei olekaan. Mutta kaipaan hyviä hetkiä vanhoilta ajoilta. Oman itseni löytyviä palasia, onnistumisia, onnellisia muistoja. En kaipaa ihmisiä, mutta ikävöin jaettuja kokemuksia. Ikävöin paikkoja, jotka ovat...

Pitkän tauon jälkeen

Kuva
  Olen päivittänyt blogia viimeksi huhtikuussa, yli neljä kuukautta sitten. Blogitekstiluonnoksia löytyy Bloggerista useampikin kappale - on reissukuulumisia, päänsisäisiä keskusteluja, nostalgisointia. Mutta ne kaikki ovat jääneet lopulta keräämään digitaalista pölyä. Mitä pidempään on kulunut, sen vaikeammaksi on käynyt herättää uinuva blogi uudelleen. Kuulumisia kertyy, ja aiemmin tärkeältä tuntuneet asiat vaihtuvat tällä hetkellä tärkeiltä tuntuviin asioihin. Yhtäkkiä tuntuu olevan liian myöhäistä kuvailla enää kevään reissua Saimaaseen tai alkukesän fiiliksiä, kun syksy koputtaa jo ovella - ketä ne nyt enää kiinnostavat? Joten mistä aloittaa kirjoittaminen uudelleen, kun aikaa on vierähtänyt kuukausitolkulla? Nähkääs, katsoin hetki sitten YouTubessa videota, jossa kehotettiin palauttamaan vuoden puolivälissä mieleen alkuvuonna asetetut tavoitteet ja tarkastelemaan, miten ne ovat toteutuneet - tai jos eivät ole, niin miksi? Aloin miettiä vuoden 2024 alkupuoliskoa. Olen kä...