Pitkän tauon jälkeen

Postattu

 


Olen päivittänyt blogia viimeksi huhtikuussa, yli neljä kuukautta sitten. Blogitekstiluonnoksia löytyy Bloggerista useampikin kappale - on reissukuulumisia, päänsisäisiä keskusteluja, nostalgisointia. Mutta ne kaikki ovat jääneet lopulta keräämään digitaalista pölyä.

Mitä pidempään on kulunut, sen vaikeammaksi on käynyt herättää uinuva blogi uudelleen. Kuulumisia kertyy, ja aiemmin tärkeältä tuntuneet asiat vaihtuvat tällä hetkellä tärkeiltä tuntuviin asioihin. Yhtäkkiä tuntuu olevan liian myöhäistä kuvailla enää kevään reissua Saimaaseen tai alkukesän fiiliksiä, kun syksy koputtaa jo ovella - ketä ne nyt enää kiinnostavat?

Joten mistä aloittaa kirjoittaminen uudelleen, kun aikaa on vierähtänyt kuukausitolkulla?

Nähkääs, katsoin hetki sitten YouTubessa videota, jossa kehotettiin palauttamaan vuoden puolivälissä mieleen alkuvuonna asetetut tavoitteet ja tarkastelemaan, miten ne ovat toteutuneet - tai jos eivät ole, niin miksi?

Aloin miettiä vuoden 2024 alkupuoliskoa. Olen käynyt Oma Väylä-kuntoutuksessa ja rakentanut rutiineja. Olen pitänyt kiinni kuukausittaisesta videonjulkaisutahdista. Avasin keväällä Patreonin, mikä on vienyt oman lohkonsa ajastani. Olen opiskellut toukokuusta lähtien japanin kieltä itsenäisesti päivittäin. Kesällä toteutimme pitkään suunnittelemamme reissun pohjoiseen, heinäkuussa keskityin kuukauden mittaiseen taidetapahtuma Art Fightiin, ja, kappas kummaa, tänään haimme uuden kissanpennun. Puoli vuotta on hurahtanut niin monenlaisten asioiden parissa, ettei ole ihmekään, ettei blogin päivitys ole oikein mahtunut ajatuksiin.

Olen viettänyt tämän päivän kissanpennulle varaamassamme huoneessa, ettei pennun tarvitse olla heti uudessa paikassa yksin. Luin yhden kirjan loppuun, jatkoin aiemmin aloittamaani piirrosta ja kun pennun nukkuessa aika alkoi käydä pitkäksi, päädyin YouTubeen - ja videota katsellessani blogin olemassaolo juolahti jälleen mieleeni. Tästä voi kai päätellä, ettei minulla ole ollut juuri aikaa tylsistyä, koska yleensä tylsistyminen avaa ovet uusille ideoille. Nyt olin tylsistynyt, ja yhtäkkiä tunsin tarvetta kirjoittaa.

Kipaisin hakemassa läppärin ja istuuduin pentuhuoneen lattialle levitetylle patjalle. Tuijottaessani tyhjää tekstikenttää pohdin jälleen, mistä aloittaa kirjoittaminen tauon jälkeen.

Ihan mistä vaan.

Pääasia, että aloittaa.



Kommentit

Lähetä kommentti

Lisää luettavaa

Tyhmä puhelin

Postattu
Kuva
  Kun piirrän tai animoin tietokoneen äärellä, toisella näytölläni on lähes poikkeuksetta jotain meneillään: Spotifyn vaaleaksi tuunattu etusivu, kauhupeliä käsittelevä keskusteluvideo tai ehkä arkielämästä kertova animoitu vlogi. Hiljattain katselin piirtelyni lomassa japanilaisia puhelimia ja niitä ympäröivää kulttuuria käsittelevän videon . Infopläjäys oli niin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, että katsoin sen lopulta vielä illalla uudelleen kumppanini kanssa sohvalle käpertyneenä. Videon herättämät ajatukset eivät kuitenkaan olleet ensimmäisiä laatuaan, vaan jo pidempään mieleni perukoilla ajelehtineita pohdintoja, jotka nousivat nyt jälleen takaisin pinnalle. Videolla näkyi simpukkapuhelimia, joissa oli fyysinen näppäimistö ja rajattu käyttökokemus, ja se vetosi minuun. Vaikka olin tullut pitkälle niistä ajoista, kun saatoin selata Twitteriä sängyssä aamulla tunnin ennen jalkeille nousua, sosiaalinen media oli edelleen puhelimessani läsnä. Nyt halusin luopua siitä koko...
Jatka lukemista »

Tulevaisuudenmietteitä marraskuuaamuna

Postattu
Kuva
Siirrän mainospinkan syrjään ja lasken läppärin pöydälle. Keittiössä kuuluu hiljainen kissojen maiskutus aamuruuan kimpussa sekä puhelimestani kantautuva Hatsune Mikun soinnikas ääni. Kirjoituskärpänen on puraissut taas, ja olen helpottunut siitä, että minulla on muutama tunti aikaa, ennen kuin kävelen läheisen yhdistyksen tiloihin jälleen päiväksi puuhastelemaan. Vaikka sopimuksessani lukee "työkokeilu", viisituntiset päiväni yhdistyksen palveluksessa eivät tunnu työltä. Itse asiassa en ole tehnyt lähes mitään niistä omaan alaani sopivista työtehtävistä, joita minut yhdeksän euron päiväpalkalla värväävä henkilö lupaili sopimusta laatiessa. Sen sijaan olen pessyt lattioita, kastellut kukkia ja pyöritellyt peukaloita. Jostain syystä en ole yllättynyt. Toisinaan saan itseni kiinni miettimästä, että jos olisin alkanut opiskella itselleni uutta ammattia, ensimmäinen opintovuoteni olisi kohta takana. Syksy on vierinyt eteenpäin viikko viikolta omalla painollaan. Elokuussa perheese...
Jatka lukemista »

Menneen kaipuu

Postattu
Kuva
Mitä on nostalgia? Vaikkei osaisi selittää nostalgian merkitystä, sanana se lienee kaikille tuttu. Nostalgia muodostuu kahdesta kreikankielen sanasta: nostos , kotiinpaluu, ja algos , tuskallinen. Aikanaan nostalgialla tarkoitettiin koti-ikävää, mutta nykyään sillä on paljon laajempi merkitys. Se on menneen ajanjakson tai asioiden ikävää - kaipuuta johonkin, johon ei voi palata. Minulle nostalgia on sydämeni kammiossa lepäävän kummituksen huhuilua. Se on kummituksen kaipuuta aikaan, jolloin se teki kodin sydämeeni. Se esittää vaikeroiden rakkauslauluja menneestä. Niin kuin rakkauslaulut, menneet ajatkaan eivät ehkä ole täysin totta. Mutta silti ne vetoavat minuun. En raaski sulkea niiltä korviani; en saata häätää kummitusta sydämestäni. En kaipaa vanhoja hyviä aikoja, koska sellaisia ei olekaan. Mutta kaipaan hyviä hetkiä vanhoilta ajoilta. Oman itseni löytyviä palasia, onnistumisia, onnellisia muistoja. En kaipaa ihmisiä, mutta ikävöin jaettuja kokemuksia. Ikävöin paikkoja, jotka ovat...
Jatka lukemista »