Vuoden 2024 alku

 

On maaliskuun 18. päivä. Tyypillisin aika lähettää hakemus työttömyyskassaan lienee kuun vaihteessa, mutta minun hakemusjaksoni alku osuu tälle päivälle. Syksyn työvoimakoulutuksen jälkeen tukiasiani ovat olleet pahasti rempallaan, ja olin vuodenvaihteessa 2,5 kuukautta ilman mitään tukia, ensin työttömyyskassan huollon ja sitten TE-toimiston unohduksen vuoksi. Nyt tukiasiat ovat jo korjaantuneet, mutta hakupäivää ei voi siirtää, mikä on äärimmäisen epäkäytännöllistä laskujenmaksun kannalta.

Vuoden 2024 ensimmäiset kuukaudet ovat vierähtäneet aivan tajuamatta. Olen stressannut rahanpuutetta ja hakenut töihin niihin pääsemättä. Uuden vuoden lupaukseni kirjoittaa kerran viikossa muistikirjaan petti jo ennen tammikuun loppua. Olen ollut pariin kertaan vähän niin kuin kipeänä mutten aivan - nytkin kurkku on vähän arka ja korvat rutisevat, mutta tauti ei vaan puhkea kunnolla.

Eilen hajosi Tori.fistä kympillä ostettu pakastin. Periaatteeni on ollut olla ostamatta Tori.fistä mitään, koska mielestäni siihen sivustoon ei yleisesti ottaen voi luottaa, etenkään kun siellä ei ole minkäänlaista arviointisysteemiä eikä sivusto ota kantaa ongelmatilanteissa. Totesin jälleen kerran, ettei minun aina kannata joustaa periaatteistani - vähän niin kuin silloin, kun kävin ensimmäistä kertaa vuosiin McDonaldissa ja sain heti lievän ruokamyrkytyksen.

Vastoinkäymisistä huolimatta viime kuukaudet ovat tuntuneet paljon helpommilta viime vuoden loppuun verrattuna. Minulla on ollut enemmän aikaa keskittyä animointiin, ja tammikuun aikana asettamani uusi tavoite - julkaista animaatiovideoita YouTubeen vähintään kerran kuussa - on toistaiseksi pitänyt. Lievistä sairasteluista ja satunnaisista uniongelmista huolimatta olen ollut pääasiassa terve, ja kissat ovat voineet hyvin. Taloudellinen tilanteemme on kestänyt tuettomasta ajanjaksostani huolimatta, ja haimme vielä eilisen päivän aikana Prismasta uuden pakastimen hajonneen tilalle.

Vuoden alkuun on sisältynyt myös monenlaista uutta. Kävin helmikuussa ensimmäistä kertaa eläessäni Tallinnassa. Oma Väylä-kuntoutus on lähtenyt kunnolla käyntiin, ja henkilökohtaisten tapaamisten oheen ovat tulleet lisäksi ryhmätapaamiset, jotka ovat olleet varsin valaisevia. Olen herättänyt henkiin vanhan pöytäroolipeliharrastukseni puolisoni ja hänen kavereidensa kanssa - olemme pelanneet Call of Cthulhua ja aloitelleet Dungeons and Dragonsia, ja myöhemmin tänä keväänä olisi vielä tarkoitus pelata Kickstarterissa tukemaani Hellguard: Curse of Cainaa, jahka fyysinen versio saapuu rapakon takaa. Aloitin ja lopetin kesken viikoittaisen Hopeanuoli-ryhmän paikallisella kulttuuripajalla väsyttyäni liikaa iltaan painottuviin ryhmäkertoihin. Nyt sen tilalla on joka toinen viikko keskipäivään sijoittuva runoryhmä, ja ainakin ensimmäisen kerran perusteella uskallan sanoa, että ratkaisu on minulle paljon toimivampi.

Tällä hetkellä enteilen, että vuosi 2024 tulee olemaan minulle ennen kaikkea kasvun vuosi. Olen pysähtynyt kunnolla itseni äärelle viimeksi koronavuonna - sen jälkeiset vuodet ovat menneet pitkälti uusista kissoista huolehtimisen, työelämässä pärjäämisen, muuton ja uuden kodin järjestelyn, diagnoosin eteen taistelemisen ja sosiaalisista traumoista toipumisen parissa.

Tuntuu siltä, kuin olisin uinut halki meren kohti myrskypilvien takana häämöttävää rantaa. Nyt seison rannalla, myrskyinen meri takanani ja vieras maa edessäni, ja minua helpottaa tieto siitä, että ympärilläni on enemmän ihmisiä ja repussani enemmän työkaluja kuin ennen.