Aaveen tarve kirjoittaa

 

Vilkaisen kelloa läppärin näytön alakulmassa. Vieraiden tuloon on enää pari tuntia, enkä ole vieläkään suorittanut vierassiivousta - käsipyyhkeen vaihtoa, pintojen pyyhkimistä, astioiden pesua, käsienpesualtaan putsaamista pölystä ja kissankarvoista. En usko, että heitä oikeasti kiinnostaa, näkyykö kodissamme asumisen jälkiä, mutta minun on helpompi olla, kun tiedän, että meillä on siistiä vieraiden tullessa. Se on vähän niin kuin tapani osoittaa, että olen ajatellut heidän tuloaan ja he ovat tervetulleita.

Mutta tämä saamarin blogi. En tiedä, mitä Google on ajatellut rakentaessaan Bloggeria. Oikeastaan Google ei ole tainnut ajatella koko blogipalvelua hetkeen, koska viimeisin Bloggerin virallinen uutispostaus on kolmen vuoden takaa. Tekniikka on kehittynyt ja käyttöliittymä vanhentunut, ja se näkyy raivostuttavalla tavalla. Osa teemoista ei toimi. Eurooppalaisen päivämäärän (eli päivä-kuukausi-vuosi) ilmaisuvaihtoehdot ovat todella rajalliset, eikä niitä voi korvata itse HTML-näkymässä. Ai niin, jos mokaat HTML-koodia näperrellessäsi, saatat joutua palauttamaan koko teeman uudelleen korjataksesi virheen, koska toiminnankumoaminen ei aina toimi. Toivottavasti muistit varmuuskopioida teeman!

Tunnistan taustatekijät hermostukseni takana: olen askarrellut blogini kimpussa ja paininut kömpelön systeemin kanssa jo tuntikausia. En ole juonut tarpeeksi. Välilehtiä piisaa estetiikka- ja inspiraatiosivustoista vuosia vanhoihin foorumeihin, joilta olen yrittänyt kaivaa vastauksia koodiongelmiin. En ole taaskaan osannut hillitä itseäni: kun innostun jostain, upotan asiaan tuntikausia ajantajuni menettäneenä ja aistini äärimmilleen virittäneenä.

Innostuksestani huolimatta en voi olla tuntematta pientä epävarmuutta. Mitä jos blogivillitykseni kestää vain hetken, kunnes keksin taas seuraavan uuden mielenkiinnon kohteen ja blogi jää pölyttymään virtuaalihyllylle? Olenko nähnyt ihan turhaan vaivaa?

Pakko jättää ajatus hautumaan. Jos en nyt ihan oikeasti ala siivoamaan, olen edelleen sohvalla naama kiinni läppärinruudussa, kun vieraat ovat oven takana.

---

Koti on siivottu, voileipäkakku koristeltu (vedinkö överit? ehkä muffinsit olisivat riittäneet) ja keho ravittu. Ajatus kulkee taas selkeämmin.

Miksi valitsin Bloggerin muiden blogialustojen sijaan? Jos hakee tietoa parhaista blogialustoista, Wordpress on lähes poikkeuksetta ykkösenä - ja joskus Bloggeria ei mainita koko listalla ollenkaan. Blogger on Googlen ylläpitämä sivu, mikä tarkoittaa, että internetjättiläisen niin halutessa koko paikka häviää bittiavaruuteen sormien napsautuksella. Sivusto on kankea ja kustomointimahdollisuudet rajalliset. Kuka tahansa vakavasti itsensä ottava bloggaaja valitsisi jonkin toisen sivun.

Mutta minä en halua ottaa tätä vakavasti. Haluan pistää leikiksi ja antaa itselleni luvan tehdä tällä blogilla mitä vaan huvittaa. Jos haluan postata kirja-arvostelun, reissukertomuksen tai vaikkapa kuvan kauppareissultani, en halua, että ennalta asettamani raamit estävät minua toteuttamasta päähänpistoani. Tämä blogi voi olla ihan mitä tahansa, ja minulle se on rikkaus.

Sitä paitsi jokin Bloggerin vanhanaikaisuudessa viehättää. Tunnen itseni aaveeksi nykyajan sosiaalisessa mediassa, jossa asiat tapahtuvat nopeasti ja olet olemassa vain, kun olet äänessä. Takerrun vanhoihin unohdettuihin paikkoihin, jotka merkitsevät minulle edelleen jotain. Kun katson Blogger-profiiliani, joka on luotu 11 vuotta sitten, nostalgia värähtää sisälläni kuin pieni lepattava liekki. Haluan suojella sitä sammumiselta tässä alati muuttuvassa maailmassa edes hetken pidempään.

Lopulta ei ole oikeastaan väliä, tulenko kirjoittamaan kolme, kolmekymmentä vai kolmesataa blogikirjoitusta. Nautin tästä hetkestä, kun saan naputella ajatusvirtani näkyvään muotoon, ja se riittää.