Menneen kaipuu

Mitä on nostalgia? Vaikkei osaisi selittää nostalgian merkitystä, sanana se lienee kaikille tuttu.

Nostalgia muodostuu kahdesta kreikankielen sanasta: nostos, kotiinpaluu, ja algos, tuskallinen. Aikanaan nostalgialla tarkoitettiin koti-ikävää, mutta nykyään sillä on paljon laajempi merkitys. Se on menneen ajanjakson tai asioiden ikävää - kaipuuta johonkin, johon ei voi palata.

Minulle nostalgia on sydämeni kammiossa lepäävän kummituksen huhuilua. Se on kummituksen kaipuuta aikaan, jolloin se teki kodin sydämeeni. Se esittää vaikeroiden rakkauslauluja menneestä.

Niin kuin rakkauslaulut, menneet ajatkaan eivät ehkä ole täysin totta. Mutta silti ne vetoavat minuun. En raaski sulkea niiltä korviani; en saata häätää kummitusta sydämestäni.

En kaipaa vanhoja hyviä aikoja, koska sellaisia ei olekaan. Mutta kaipaan hyviä hetkiä vanhoilta ajoilta. Oman itseni löytyviä palasia, onnistumisia, onnellisia muistoja. En kaipaa ihmisiä, mutta ikävöin jaettuja kokemuksia. Ikävöin paikkoja, jotka ovat menneisyyteni kulmakiviä, ja vaikka näkisin nuo paikat uudelleen tuorein silmin, muokattuina tai tuhottuina, ne säilyvät muuttumattomina mielessäni.

Vaikka olen syntynyt yhdeksänkymmentäluvun alkupuolella, vahvimmin tunnen nostalgiaa 2010-lukuun. Noina vuosina aloitin itseni ja oman polkuni etsimisen, mutta myös kauan kestäneen taistelun mielenterveysongelmien kanssa. Ei saisi sanoa, että on masentunut, vaan että on henkilö, jolla on masennus, mutta minä sanon, että olin masentunut. Se määritteli vahvasti jokapäiväistä elämääni ja tekemiäni valintoja, jotka ovat johtaneet minut tähän hetkeen. Ilman masennusta en olisi se henkilö, joka olen nyt. Totta kai olisin mielihyvin elänyt ilman masennusta, mutta menneisyyttään ei voi valita.

Masentunut minäni etsi merkityksellisyyttä monista asioista, kuten unelma-alan opinnoista ja internetin maailmasta, jossa todellisuuden saattoi hetkeksi unohtaa. Silloin en tietenkään nähnyt, miten isoja nuo pieniltä tuntuvat asiat todella olivat. Lainatakseni sanoja Night in the Woods-pelistä: "Nothing is going to save us forever, but a lot of things can save us today."

Mikään noista asioista ei olisi voinut pelastaa minua iäti, mutta ne auttoivat minua jaksamaan seuraavaan päivään asti. Ja seuraavaan. Ja seuraavaan.

Onnen pilkahduksia pimeyden keskellä. Juuri niitä minä taidan kaivata eniten.

Ja samaan aikaan tiedän, etten ikinä voi tavoittaa niitä uudelleen. Vaikka palaisin jonkin silloin tärkeältä tuntuneen sarjan, videopelin tai yhteisön ääreen, en ikinä kykenisi kokemaan sitä samalla tavalla kuin silloin, koska olen oman aikani ja minäni vanki.

Kummitus jatkaa katkeransuloista lauluaan, kunnes se kokee tulleensa kuulluksi ja vaipuu horrokseen. Tiedän, että jossain vaiheessa se herää jälleen laulamaan, eikä minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella sitä.