Taistelu jatkuu

Istahdan nurkkapöytään ja otan hörpyn Marianne-kaakaota. Ammattitaidolla valmistettu juoma on juuri sen verran kuuma, ettei se polta kieltä. Kaivan läppärin repustani, avaan blogini kirjoitusnäkymän ja silmäilen kolmea luonnosvaiheessa olevaa kirjoitusta. Päätän kuitenkin avata uuden tyhjän pinnan, johon voin tykittää ajatuksiani seuraavat 40 minuuttia, ennen kuin minun on jatkettava matkaa.

Kahvilan pöytä osoittautuu epämukavan korkeaksi, joten otan läppärin polvilleni. Onneksi valitsin väljän ikkunapaikan, jossa mahdun istumaan hieman erikoisemmassakin asennossa. Ihmisiä kulkee tasaisen hiljaisena virtana ikkunan takana pitkin lämmitettyä katua. Lumi tipahtelee hiljalleen taivaalta.

Ajatukseni poukkoilevat. Tänään tuntuu, että pillastuneesta hevosesta nimeltä Blogger on alkanut viimein kesyyntyä rauhallinen ratsu, ja nyt osaan taikoa HTML-kielellä haluamani muutokset ilman valtavaa kamppailua. Pitää muistaa hakea illalla Postista silityslauta, jonka Sini lähetti ilmaiseksi hajonneen tilalle. Valitsin ehkä turhan meluisan kahvilan. Olisiko sittenkin pitänyt laittaa Pavlovin Rottien lähettämä huppari tänään päälle? Läpäisin pääsykokeen.

Onneksi olkoon!

Sinut on valittu opiskelijaksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluun:
Yhteisöpedagogi (AMK), nuorisokasvatus ja nuorisotyö, monimuotototeutus, Kouvola

Kun tuo viesti kilahti sähköpostiini ja tuijotin sitä puhelimeni näytöltä, en ollut riemuissani. Sen sijaan minut valtasi perinpohjainen uupumus. Halusin vain vaipua lattialle ja itkeä. Totta kai olin yrittänyt pääsykokeessa tosissani ja toivonut sydämeni pohjasta, että saisin opiskelupaikan. Jos en kuitenkaan olisi läpäissyt koetta, olisin voinut vain todeta, että se oli siinä, mutta sentään yritin, aika unohtaa koko juttu.

Nyt kun olenkin yhtäkkiä askeleen lähempänä tuota päämäärää, minua väsyttää ajatus siitä, ettei taistelu ole ohi. Viimeinen sana asiaan tulee nimittäin olemaan TE-toimistolla, sillä minulla ei ole varaa aloittaa opintoja ilman työttömyysetuutta. En usko olevani niin onnekas, että löytäisin uuden työpaikan juuri ennen tammikuussa alkavia opintoja - onhan työttömyys juuri se syy, miksi edes harkitsen uudelleenkouluttautumista. TE-toimisto saattaa kuitenkin evätä minulta mahdollisuuden omaehtoiseen opiskeluun työttömyysetuudella, sillä olen jo kertaalleen valmistunut AMK-tasolta.

Toisin sanoen, TE-toimiston mielestä saattaa olla järkevämpää maksaa minulle työttömyysetuutta ja katsella, kun olen jumissa ammatissa, jossa en työllisty, kuin maksaa minulle työttömyysetuutta samalla, kun opiskelen itselleni ammatin, jonka avoimia työpaikkoja on ollut Kouvolassa viimeisen vuoden aikana enemmän kuin olen pysynyt laskuissa.

Laitan hetkeksi nettiselaimen pois näkyvistä ja katson keskeneräistä hakemusta tietokoneeni työpöydällä. Kaikki riippuu siitä, kuinka hyvin osaan selittää TE-toimistolle, miksi hain kouluun, mitkä ovat työllistymismahdollisuuteni nykyisessä ammatissani ja miten koulutus tukisi työllistymistäni. Olen yrittänyt selittää asian auki niin rautalangasta vääntäen, ettei voi jäädä mitään kiistämisen varaa siitä, etteikö päätökseni olisi tulevaisuuteni kannalta kannattava ja täten rahallisen tuen arvoinen. Rinnassani lepää kuitenkin kylmänä ja raskaana kuin hautakivi aavistus siitä, ettei TE-toimisto piittaa selityksistäni.

Mutta minun ei auta kuin yrittää. Luovuttaminen ei ole enää vaihtoehto.

Havahdun kellonaikaan tietokoneeni näytön alakulmassa. Kaivan puhelimen esiin, avaan tekstiviestit ja painan listan ylintä viestiä. Pienet merkit näytöllä muistuttavat minua siitä, että olen ennenkin taistellut mahdottomia taisteluita ja selvinnyt niistä. Minä kyllä pärjään, kävi miten kävi.

Hei, muistutus tälle päivälle sovitusta ajasta klo 16 Oma Väylä tapaaminen.