Blogging 2023

Jaahas, mistä sitä aloittaisi?

Blogger-profiilistani vuodelta 2012, jonka nyt herätän uudelleen henkiin? Kaipaamistani "vanhoista hyvistä ajoista", kun nopeatempoisimpia viestintävälineitä internetin ihmeellisessä maailmassa olivat epäsäännöllisesti päivittyvät blogit ja suljetut foorumit? Tarpeestani päästä kaatamaan sekalaisia ajatuksia sellaiseen paikkaan, josta niitä lukevat vain paikalle sattumalta eksyneet, kuin keskiaikainen nainen joka kaataa likasangon sisällön ikkunasta kadulle ja roippeet osuvat niihin jotka sattuvat olemaan alapuolella?

Ehkä aloitan tästä päivästä.

Olen tällä hetkellä työvoimakoulutuksessa, jota TE-toimisto kuvaili "verkko-opinnoiksi, joista vain 1-2 päivää on lähipäiviä". Itse asiassa opinnot tapahtuvat kyllä verkossa, mutta ne suoritetaan paikan päällä koulussa tietokoneluokassa, jossa työrauhasta ei ole tietoakaan. Yhdeksän euroa päivässä lisäkorvausta työttömyystuen päälle on varmasti huikea korvaus erityisesti niille, joiden koulumatka kasvoi tämän töppäyksen takia nollasta kilometristä 50+ kilometriin.

Koulutus kattaa yhden liiketalouden tutkinnon osan: markkinointiviestinnän kurssin. Minä, nöyrä taiteilija, sovin tähän kilpailua, tuottavuutta ja voittojen maksimointia suosivaan ympäristöön yhtä hyvin kuin järvikala likaiselle autotielle. Kaipaan puhdasta vettä, jossa kaikilla kaloilla on tilaa uida. Täällä kalat, jotka eivät kasvata jalkoja, jäävät auton alle.

Ehkä nyt lopetan muka-syvällisen vertauskuvallisen jaarittelun. Mitäs erityistä tässä päivässä nyt siis oli?

Yhtenä koulutehtävistämme oli luoda Bloggerin avulla feikki-blogi (yritän välttää finglishiä, mutta en keksinyt kuvaavaa suomenkielistä vastinetta). Minua ärsytti, että tätä varten meidän tuli käyttää omia Google-tilejämme, mutta päätin kuitenkin tehdä tehtävän yhtä huolellisesti kuten kaikki muutkin tehtävät. Olen ylisuoriutuja. Kun opettaja pyysi meitä taittamaan annetun paperisen mainoksen uudelleen InDesignin avulla, käytin tuhottomasti aikaa täsmälleen samannäköisen fontin löytämiseen. Kun meitä pyydettiin luomaan Canvalla feikki-Instagram-postaukseen kuva, generoin kuvasta kokonaisen feikki-Instagram-postauksen generaattorin avulla, kuvitteellisine tykkäysmäärineen ja tilikuvakkeineen. En osaa mennä sieltä, missä aita on matalin... tai edes normaalikorkuinen.

Aihe oli vapaavalintainen, joten päätin valita blogini teemaksi keskittymisvaikeudet. Minulla on niistä kokemusta - sain juuri tänä syksynä ADHD-diagnoosin ja aihe on minulle juuri nyt melko pinnalla. Minulla oli myös paljon ajatuksia aiheesta opiskeltuani nyt puolitoista kuukautta luokassa, jossa opiskelijat puhuvat opettajan päälle ja keskeytyksiä tulee jatkuvasti.

Koulutehtävää varten oli kirjoitettava kolme blogikirjoitusta aiheeseen liittyen. Tehtäviin liittyi teknisiä vaatimuksia, kuten videon linkitystä ja kuvien lisäilyä tekstin sekaan - peruskauraa luokassa, jossa osa opiskelijoista ei ole koskenut eläessään Exceliin tai ladannut yhtäkään videota YouTubeen. Huitaisin tekniset kriteerit pois alta ja keskityin kirjoittamaan aiheesta syvemmin erilaisista näkökulmista - brain fogista eli aivosumusta, aikuisen ADHD:sta ja työympäristön rauhoittamisesta.

Kolmatta blogikirjoitusta laatiessani tajusin, että minulla oli hauskaa. Yllätyin. Ilmeisesti kymmenen vuoden takainen kiinnostukseni blogitekstien kirjoittamiseen ei ole hävinnyt mihinkään.

Tajusin ajattelevani: "Mitä jos alkaisin taas kirjoittaa blogia?" Torjuin ajatuksen nopeasti - ei kai nyt sentään joku kirjoita blogia vielä vuonna 2023?

Kun olin palauttanut kaikki koulutehtävät, googlasin "blogging 2023" ja tajusin, että blogit eivät ole kuolleet. Päin vastoin, etenkin niche-blogit eli erityiseen kiinnostuksenkohteeseen keskittyneet blogit porskuttavat menemään vahvempina kuin koskaan. Mutta entä blogit, jotka kertovat kirjoittajan elämästä, kaikesta maan ja taivaan väliltä? Niistä en juuri nähnyt puhuttavan.

Yritin kuvitella itseni kirjoittamassa yhteen aiheeseen keskittyvää blogia, kuten ADHD-blogia. Tajusin, että juuri se olisi todennäköisesti kompastuskiveni: en jaksaisi keskittyä kirjoittamaan yhdestä samasta aiheesta loputtomiin. Tai no, ehkä animaatiosta, joka jaksaa kiinnostaa minua vaikka maailmanloppuun asti... mutta animaatioaiheisia blogeja on jo olemassa aivan riittämiin. En osaisi kirjoittaa mitään, mitä joku muu ei olisi jo kirjoittanut.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi omasta elämästä kirjoittaminen. Olisiko se riittävän kiinnostavaa luettavaa?

Ravistin ajatuksiani. Karistin puolentoista kuukauden yrittäjähenkisen markkinointipaasauksen tomut aivonystyröistäni ja kysyin asiaa itseltäni uudelleen.

Olisiko se riittävän kiinnostavaa kirjoittaa?

Kyllä olisi.