Kukkia ja Kapinaa

  Kun piirrän tai animoin tietokoneen äärellä, toisella näytölläni on lähes poikkeuksetta jotain meneillään: Spotifyn vaaleaksi tuunattu etusivu, kauhupeliä käsittelevä keskusteluvideo tai ehkä arkielämästä kertova animoitu vlogi. Hiljattain katselin piirtelyni lomassa japanilaisia puhelimia ja niitä ympäröivää kulttuuria käsittelevän videon . Infopläjäys oli niin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, että katsoin sen lopulta vielä illalla uudelleen kumppanini kanssa sohvalle käpertyneenä. Videon herättämät ajatukset eivät kuitenkaan olleet ensimmäisiä laatuaan, vaan jo pidempään mieleni perukoilla ajelehtineita pohdintoja, jotka nousivat nyt jälleen takaisin pinnalle. Videolla näkyi simpukkapuhelimia, joissa oli fyysinen näppäimistö ja rajattu käyttökokemus, ja se vetosi minuun. Vaikka olin tullut pitkälle niistä ajoista, kun saatoin selata Twitteriä sängyssä aamulla tunnin ennen jalkeille nousua, sosiaalinen media oli edelleen puhelimessani läsnä. Nyt halusin luopua siitä koko...

Siirrän mainospinkan syrjään ja lasken läppärin pöydälle. Keittiössä kuuluu hiljainen kissojen maiskutus aamuruuan kimpussa sekä puhelimestani kantautuva Hatsune Mikun soinnikas ääni. Kirjoituskärpänen on puraissut taas, ja olen helpottunut siitä, että minulla on muutama tunti aikaa, ennen kuin kävelen läheisen yhdistyksen tiloihin jälleen päiväksi puuhastelemaan. Vaikka sopimuksessani lukee "työkokeilu", viisituntiset päiväni yhdistyksen palveluksessa eivät tunnu työltä. Itse asiassa en ole tehnyt lähes mitään niistä omaan alaani sopivista työtehtävistä, joita minut yhdeksän euron päiväpalkalla värväävä henkilö lupaili sopimusta laatiessa. Sen sijaan olen pessyt lattioita, kastellut kukkia ja pyöritellyt peukaloita. Jostain syystä en ole yllättynyt. Toisinaan saan itseni kiinni miettimästä, että jos olisin alkanut opiskella itselleni uutta ammattia, ensimmäinen opintovuoteni olisi kohta takana. Syksy on vierinyt eteenpäin viikko viikolta omalla painollaan. Elokuussa perheese...